Minä ja hän

Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä yli seitsemän vuotta, joista reilut kaksi vuotta olemme olleet naimisissa. Olemme onnellisia, tunnemme toisemme läpikotaisin ja yhdessäolo on kaiken kaikkiaan helppoa. Olen onnekas, kun olen saanut näin ihanan ihmisen rinnalleni kulkemaan niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Viime aikoina olemme valitettavasti kohdanneet enemmän vastoinkäymisiä, mutta toisiamme tukien selviämme niistäkin, ihan varmasti.

Olimme seurustelleet vähän aikaa, kun mieheni kertoi sairastaneensa lapsena syövän. Siitä hänellä on muistona ainoastaan muutamia arpia, eikä hän muista syövästä tai sen hoidosta mitään. Nykyään hän on täysin terve. Syöpähoidot kuitenkin vaikuttivat hänen siittiötuotantoonsa pysyvästi, mistä syystä ainoa mahdollisuutemme saada lapsia on ICSI-hoito. Lapsettomuushoitomme onkin aloitettu suoraan ICSI:llä, koska muita, helpompia, hoitomuotoja on pidetty tehottomina meidän tapauksessamme. Minulta on joskus kysytty, miksi olen mieheni kanssa, kun hänen mahdollisuutensa saada omia lapsia ovat rajalliset ja epävarmat. Minulta on myös kysytty, syytänkö miestäni siitä, että joudumme käymään lapsettomuushoidoissa.

Tuollaiset kysymykset loukkaavat minua. Mieheni ei ole voinut millään tavalla vaikuttaa sairastumiseensa. Syöpähoitojen ansiosta hän on nykyään terve ja hengissä. Niiden ansiosta hän on minun puolisoni. En ole hänen kanssaan hänen siittiöidensä vuoksi, vaan siksi koska rakastan häntä yli kaiken. Hän on minulle täydellinen. Tiedän, että hänestä tulisi mahtava isä. En siis missään tapauksessa syytä häntä. Voisihan minussakin olla sellainen vika, joka voisi vaikeuttaa lapsen saantia. Sitä paitsi ei lapsen saaminen ole ikinä itsestäänselvyys; joillakin lapsettomuuden syy jää tuntemattomaksi, eikä mitään selkeää syytä löydetä kummastakaan puolisosta.

Vaikka lapsettomuushoidot ovat sekä fyysisesti että henkisesti rankkoja, ja vaikkei niiden lopputuloksesta ole mitään takuuta, haluan tehdä kaikkeni, että voisimme saada syliimme oman lapsemme. Lapsen, jossa olisi puolet minua ja puolet miestäni. Lapsen, jota rakastaisimme niin paljon. Haluan antaa kaikkeni niin kauan, kun jotain vielä on tehtävissä. En aio luovuttaa, en ainakaan vielä.