Viime blogikirjoituksestani on vierähtänyt todella paljon aikaa. Tuntuu, että raskaus on edennyt todella nopeasti, lukuunottamatta näitä viimeisiä viikkoja ennen laskettua aikaa, joka on siis reilun viikon päästä. Kaiken kaikkiaan raskauteni on sujunut todella hyvin. Usein minulta on kysytty, miten olen voinut (sitä ei muuten taideta kysyä kuin raskaana olevilta), ja olen voinut rehellisesti vastata, että oikein hyvin. Toki pientä kolotusta on näin loppuvaiheessa, mutta se kuuluu asiaan. :) Olen vain niin äärimmäisen onnellinen siitä, että minusta tulee hetkenä minä hyvänsä äiti. Miehestäni tulee isä. Meistä tulee vanhemmat meidän omalle lapsellemme.
Olen välillä hyvin malttamaton ja kärsimätön: Haluaisin jo synnyttää. Haluaisin saada vauvamme jo syliini. Haluaisin jo aloittaa vauva-arjen. Onneksi rakas mieheni jaksaa muistuttaa minua, että vauvalla on hyvä olla kohdussa, eikä hänellä siksi ole mikään kiire sieltä pois. Silti toivoisin, ettei raskaus ainakaan kovin paljon veny lasketusta ajasta.
Siinä missä oma blogikirjoitteluni on jäänyt vähäiseksi, myös blogien lukeminen on jäänyt taka-alalle. Nyt pitkästä aikaa muiden tekstejä luettuani olen äärimmäisen onnellinen huomatessani, kuinka monet lapsettomuusblogeja kirjoittaneet ovat nyt raskaana. :) Toivon, että jokainen lapsettomuudesta kärsivä tai kärsinyt saisi tarinalleen onnellisen lopun. Meillä ainakaan ei Onni enää ole kadoksissa. <3
