maanantai 15. joulukuuta 2014

Luottamus

Lyhytkestoiseen raskauteen johtaneesta pakastealkion siirrosta tiesivät muutamat ystäväni sekä äitini. Näin ollen tuntui luonnolliselta kertoa näille muutamille ihmisille positiivisesta raskaustestistä. Raskaudesta kertoessani korostin, ettei asiasta saa kertoa eteenpäin. Uskoin, että hyvät ystäväni olivat ymmärtäneet asian ja kunnioittaneet toivettani.

Viime viikolla äitini sai puhelun eräältä perhetuttavalta, joka on yhden ystäväni isä. Tämä kyseinen tuttava oli alkuun kysellyt kuulumisia ja sitten vihjailun jälkeen udellut, että milloin on minun laskettu aikani. Siihen äitini oli joutunut vastaamaan, ettei osaa sanoa. Puhelu oli varmaan tämän jälkeen käynyt hieman noloksi ja äidilläni oli luultavasti tunteet pinnassa.

Tuo kyseinen puhelu paljasti kaksi asiaa. Ensinnäkin hyvä ystäväni, johon kuvittelin voivani luottaa, oli kertonut raskaudestani isälleen ja ehkä muillekin ihmisille. (Myöhemmin selvisi, että häneltä oli kestänyt korkeintaan puoli tuntia kertoa asiasta isälleen.) Toiseksi, ystäväni ei missään vaiheessa ollut kertonut isälleen, että raskauteni meni kesken. Hänellä olisi ollut noin kaksi kuukautta aikaa kertoa siitä (ennen tätä noloa puhelua).

Kun kuulin kyseisestä puhelusta, olin vihainen, hämilläni ja surullinen. Tiesin, että ystäväni oli pettänyt luottamukseni juoruilemalla minulle ja miehelleni tärkeästä asiasta eteenpäin. Lisäksi se, että joku lähes ventovieras henkilö tiedustelee laskettua aikaani kaksi kuukautta keskenmenon jälkeen, satutti ja nosti vanhat tunteet pintaan. Olin jo mielestäni päässyt keskenmenosta toipumisessa melko pitkälle, mutta lasketun ajan uteleminen nosti vanhat tunteet pintaan.

Kaiken kaikkiaan olen erittäin vihainen ystävälleni siitä, että hän petti luottamukseni. Hän ei edes vaikuttanut olevan pahoillaan, vaan sanoi minun ylireagoivan.

No, jotain tästäkin opin: jos joskus vielä tulen raskaaksi, en kerro siitä kenellekään muulle kuin miehelleni. Jos raskaus etenee pitkälle, kyllä ihmiset sen jossain vaiheessa huomaavat.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Uudet lääkkeet

Tänään kävin apteekissa hakemassa valmiiksi lääkkeet uusia hoitoja varten. Kaikki lääkkeet (lugesteronia lukuunottamatta) olivat uusia tuttavuuksia, ja kävelinkin apteekista ison lääkekassillisen kanssa pois. En oikeastaan tiedä, miksi lääkkeet vaihdettiin täysin, mutta ehkä lääkärillä on ollut tähän hyvä syy. Uudet lääkkeet tuovat kieltämättä taas uuden jännitysmomentin hoitoihin: miten kehoni reagoi niihin ja toimivatko ne paremmin kuin aikaisemmat lääkkeet. Ihan kuin jännitettävää ei olisi muutenkin tarpeeksi.

Poliklinikalta meille on kerrottu, että olemme hoitojonossa vuorossa viikolla 9. Siihen on vielä tosi paljon aikaa! Mutta tällaista se on julkisella puolella. Pitää yrittää keksiä paljon tekemistä ja saada muuta ajateltavaa siihen asti. Onneksi pääsen aloittamaan uudessa työpaikassa joulun jälkeen. Jotain positiivista sentään tapahtuu. :)