Oliko se vahinko?

Raskauteni on tullut ilmi pikkuhiljaa eri tilanteissa; ei kylläkään mahan kasvusta johtuen, vaan välttelemieni ruoka-aineiden ja juomien vuoksi. Tänään lounaalla raskaus paljastui eräälle työkaverille. Asiaa jonkin aikaa sulateltuaan hän kysyi: "oliko se (raskaus) vahinko?"

En loukkaantunut kysymyksestä, koska tiedän kyseisen henkilön möläyttelevän välillä mitä sattuu. Vastasin kohteliaasti, että raskaus oli hyvin toivottu. Ilmeisesti muiden silmissä 25-vuotias ei kuitenkaan voi tulla raskaaksi kuin vahingossa. Voi kun tämä sammakoita suustaan päästelevä työkaverini vain tietäisikin, että kyseessä on kaikkea muuta kuin vahinko; voisi jopa sanoa, että raskauteni on vahingon vastakohta!

Noh, muut saavat kuvitella mitä haluavat, sillä minä tiedän asian todellisen laidan. Meidän pienokaisemme ei todellakaan ole mikään vahinko, hän on pieni suuri ihmeemme. <3

Viime aikoina olen ollut onnellisempi kuin pitkään aikaan. Sen lisäksi, että saan kasvattaa kohdussani pientä ihmisenalkua, tuntuu, että asiat ovat muutenkin loksahtaneet paikoilleen. Tällä hetkellä en tunne suurta tarvetta kirjoittaa tuntemuksistani, joten bligikirjoittelu jää varmasti jatkossa hyvin vähäiseksi tai jopa kokonaan pois.

Tähän mennessä raskaus on sujunut hyvin. Nt-ultrassa kaikki vaikutti oikein hyvältä, joten periaatteessa nyt pitäisi jo voida luottaa raskauden sujuvan hyvin loppuun asti. Silti pelko kulkee edelleen välillä matkassa, mutta yritän päästä siitä eroon, Haluan nauttia raskaudesta ja silitellä hitaasti kasvavaa mahaani. Kaikki on hyvin.