Tänään kävin (toivottavasti) viimeisessä verikokeessa keskenmenon jälkeen. Raskauden ja keskenmenon tiimoilta kävin antamassa verinäytteen yhteensä ainakin kymmenen kertaa. Jossain vaiheessa lopetin laskemisen. Jospa hcg olisi nyt vihdoin laskenut nollaan, eikä minun tarvitsisi enää juosta labrassa vähään aikaan.
Tämänpäivänen labrakäynti poikkesi hyvin paljon aikaisemmista käynneistä, sillä nyt minusta otettiin yllättäen valokuvia laboratorion vuosikertomukseen. Vaikka labrakäyntini syy ei ollut erityisen mukava, sai yli-innostunut valokuvaaja minut väkisinkin hymyn huulilleni. Ja vaikkei verikokeen ottaminen ole piikkikammoiselle koskaan miellyttävää, toivon pääseväni vielä joskus antamaan labraan vahvasti positiivisen hcg-näytteen.
Ensi viikolla on vuorossa kontrollikäynti poliklinikalla. Toivon kovasti, että kaikki olisi jo kunnossa, mutta jatkuva tiputteluvuoto hieman pistää epäilemään asiaa. Toivon myös, että pääsemme kuulemaan lääkäri(e)n suunnitelmat tulevia hoitojamme varten. Syystä taikka toisesta odotan tulevia hoitoja suurella innolla. Kyllä onni löytää vielä meidänkin luoksemme, ihan varmasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti