Laskettu aika lähestyy

Viime blogikirjoituksestani on vierähtänyt todella paljon aikaa. Tuntuu, että raskaus on edennyt todella nopeasti, lukuunottamatta näitä viimeisiä viikkoja ennen laskettua aikaa, joka on siis reilun viikon päästä. Kaiken kaikkiaan raskauteni on sujunut todella hyvin. Usein minulta on kysytty, miten olen voinut (sitä ei muuten taideta kysyä kuin raskaana olevilta), ja olen voinut rehellisesti vastata, että oikein hyvin. Toki pientä kolotusta on näin loppuvaiheessa, mutta se kuuluu asiaan. :) Olen vain niin äärimmäisen onnellinen siitä, että minusta tulee hetkenä minä hyvänsä äiti. Miehestäni tulee isä. Meistä tulee vanhemmat meidän omalle lapsellemme.

Olen välillä hyvin malttamaton ja kärsimätön: Haluaisin jo synnyttää. Haluaisin saada vauvamme jo syliini. Haluaisin jo aloittaa vauva-arjen. Onneksi rakas mieheni jaksaa muistuttaa minua, että vauvalla on hyvä olla kohdussa, eikä hänellä siksi ole mikään kiire sieltä pois. Silti toivoisin, ettei raskaus ainakaan kovin paljon veny lasketusta ajasta.

Siinä missä oma blogikirjoitteluni on jäänyt vähäiseksi, myös blogien lukeminen on jäänyt taka-alalle. Nyt pitkästä aikaa muiden tekstejä luettuani olen äärimmäisen onnellinen huomatessani, kuinka monet lapsettomuusblogeja kirjoittaneet ovat nyt raskaana. :) Toivon, että jokainen lapsettomuudesta kärsivä tai kärsinyt saisi tarinalleen onnellisen lopun. Meillä ainakaan ei Onni enää ole kadoksissa. <3

Oliko se vahinko?

Raskauteni on tullut ilmi pikkuhiljaa eri tilanteissa; ei kylläkään mahan kasvusta johtuen, vaan välttelemieni ruoka-aineiden ja juomien vuoksi. Tänään lounaalla raskaus paljastui eräälle työkaverille. Asiaa jonkin aikaa sulateltuaan hän kysyi: "oliko se (raskaus) vahinko?"

En loukkaantunut kysymyksestä, koska tiedän kyseisen henkilön möläyttelevän välillä mitä sattuu. Vastasin kohteliaasti, että raskaus oli hyvin toivottu. Ilmeisesti muiden silmissä 25-vuotias ei kuitenkaan voi tulla raskaaksi kuin vahingossa. Voi kun tämä sammakoita suustaan päästelevä työkaverini vain tietäisikin, että kyseessä on kaikkea muuta kuin vahinko; voisi jopa sanoa, että raskauteni on vahingon vastakohta!

Noh, muut saavat kuvitella mitä haluavat, sillä minä tiedän asian todellisen laidan. Meidän pienokaisemme ei todellakaan ole mikään vahinko, hän on pieni suuri ihmeemme. <3

Viime aikoina olen ollut onnellisempi kuin pitkään aikaan. Sen lisäksi, että saan kasvattaa kohdussani pientä ihmisenalkua, tuntuu, että asiat ovat muutenkin loksahtaneet paikoilleen. Tällä hetkellä en tunne suurta tarvetta kirjoittaa tuntemuksistani, joten bligikirjoittelu jää varmasti jatkossa hyvin vähäiseksi tai jopa kokonaan pois.

Tähän mennessä raskaus on sujunut hyvin. Nt-ultrassa kaikki vaikutti oikein hyvältä, joten periaatteessa nyt pitäisi jo voida luottaa raskauden sujuvan hyvin loppuun asti. Silti pelko kulkee edelleen välillä matkassa, mutta yritän päästä siitä eroon, Haluan nauttia raskaudesta ja silitellä hitaasti kasvavaa mahaani. Kaikki on hyvin.